Kolumni: Tytöt, pojat ja koulumenestys

Elina Lahelma kirjoittaa koulukeskustelun kyseenalaistamattomista olettamuksista.

"LUKUTAITOTUTKIMUS PISA osoitti, että pojat jäävät jälkeen tytöistä. Nykyiset työmenetelmät ovat monessa koulussa sellaisia, että pojille ei synny tiedon hinkua."Tämä lainaus kouluviranomaisen haastattelusta on esimerkki huolipuheesta, joka aika ajoin esiintyy mediassa.

Keskimääräisistä eroista yleistetään, että pojat menestyvät koulussa huonosti ja tytöt hyvin. Kyseisessä PISA-tutkimuksessa suomalaispojat menestyivät erinomaisesti verrattuna muiden maiden oppilaisiin, mutta suomalaistyttöjen menestys oli vielä erinomaisempaa. Huolipuhetta ei vähennä tieto, että matematiikassa ja luonnontieteissä pojat menestyvät tyttöjen tavoin. Sitä ei myöskään vähennä tiedot siitä, että erot sosiaalisen ja kulttuurisen taustan suhteen ovat suurempia kuin sukupuolten välillä, tai että erot tyttöjen kesken ja poikien kesken ovat suurempia kuin ryhmien välillä. Huoli pojista myös jättää varjoonsa huonosti menestyvät tytöt.

OLI MITEN OLI, mediassa lausuma "pojat jäävät jälkeen tytöistä" toistuu vaihtelevin sanankääntein. Toisen kyseenalaistamattoman olettamuksen mukaan syitä tähän ovat koulun käytännöt ja pedagogiikka, "nykyiset työmenetelmät". Kilpailuun ja tiedon hierarkiaan perustuvaa koulujen kulttuuria ei kuitenkaan voi pitää kovin feminiinisenä. Vaikka pulpetissa istumista vastaan protestoivat erityisesti jotkut pojat, omat tutkimukseni viittaavat siihen, etteivät tytötkään välttämättä nauti tilanteesta. Oppimateriaalit heijastavat enemmän miesten ja poikien kuin naisten ja tyttöjen maailmaa. Ei ole myöskään näyttöä usein esitetylle väitteelle, että naisopettajat olisivat pojille haitallisia.

Kolmannen olettamuksen mukaan tyttöjen koulumenestyksessä on jotain epäilyttävää. "Pojat jäävät jälkeen tytöistä" esitetään, ikään kuin se olisi itsestään selvästi ongelma. Helsingin Sanomien 2000-luvun otsikoista on luettavissa, kuinka tytöt "jyräävät pojat", "valtaavat lukiot", "rynnivät yliopistoihin" ja "tulvivat tutkijakoulutukseen". Sanavalinnat heijastavat huolta miesten asemien säilymisestä yhteiskunnassa. Onko tähän huoleen aihetta?

Neljäntenä pidänkin olettamusta, että koulumenestyksellä olisi suora vaikutus jatkokoulutukseen pääsyyn sekä myöhemmin asemaan työelämässä ja yhteiskunnassa. Koulutuksessa kuitenkin on rakenteellisia tekijöitä, jotka tukevat miesten jatkokoulutukseen pääsyä keskimäärin naisia heikommista koulusaavutuksista huolimatta. Tärkein on sukupuolen mukainen jakautuminen koulutusvalinnoissa ja ammateissa. Huono koulumenestys merkitsee naisille suurempaa uhkaa kuin miehille jäädä kokonaan jatkokoulutuksen ja työelämän ulkopuolelle tai päätyä heikosti palkattuihin työtehtäviin. Vaikka naisten koulutustaso on miesten koulutustasoa korkeampi, naisten palkkaus on pienempi, erityisesti ylemmillä koulutustasoilla. Koulutus on naisille ja miehille erilainen resurssi.

"HUOLIPUHEESEEN" SISÄLTYY yksinkertaistettuja olettamuksia tyttöjen ja poikien ominaisuuksista, menestymisen mahdollisuuksista ja eduista toisilleen vastakkaisina. Tällöin myös ratkaisuyritykset helposti lähtevät väärästä suunnasta, oletetusta poikien kiinnostuksen kohteista. Esimerkiksi äidinkielen tunneilla luetut tekstit saatetaan valita aihepiireistä, joiden arvellaan kiinnostavan erityisesti poikia - taka-ajatuksena että tytöt lukevat joka tapauksessa.

Tasa-arvolaissa on säädetty koulutukselle erityisiä velvoitteita. Mutta ei ole itsestään selvää, mitä sukupuolten tasa-arvon tulisi merkitä koulun arjessa. Opetusministeri Virkkunen on viime aikoina puhunut sukupuolineutraalin koulutuksen puolesta. Sukupuolta ei kuitenkaan voi neutraloida. Opettajankoulutuksessa tulisi sen sijaan antaa tietoa sukupuolen merkityksistä yhteiskunnan rakenteissa, kulttuureissa ja subjektiviteeteissa. Näin opettajat myöhemmin työssään pystyisivät purkamaan sukupuoleen liittyviä itsestään selvinä pidettyjä kulttuurisia odotuksia.

Elina Lahelma on kasvatustieteen professori Helsingin yliopistossa. Hän on tutkinut koulutusta naistutkimuksen ja kasvatussosiologian näkökulmista.