Totuus herrakerhoista

Herraklubit tarjoavat jäsenilleen luksusta ja nostetta. Olisiko rouvaklubeista samaan?

Teksti Maria Säkö

Kuvitus Ville Savimaa

HALUAN VAIKUTUSVALTAISIA YSTÄVIÄ, jotka hoitavat asiani ja edistävät uraani. Haluan tavata heitä salamyhkäisissä ja eksklusiivisissa paikoissa. Haluan kuulua salaseuraan. Sellaiseen kuin Kyllä Jeeves hoitaa -brittikomedian Kuhnuriklubi, jossa yläluokkaiset poikamiehet pomppivat upottavilla sohvilla ja heittelevät toisiaan sämpylöillä. Haluan julistaa kuin Hyvien herrojen kauppaneuvos Paukku kasvot saunahiestä ja drinksuista kiiltäen: "Päätimme tästä poikien kanssa Suomalaisella klubilla."

Tutustumiskierros suomalaisilla herraklubeilla antaa mahdollisuuden hipaista kulttuurihistoriaa: tässä kantapöydässä lounasti Alvar Aalto, täällä Arvo Ylppö pelasi tiistaisin skruuvia, täällä Kaarlo Bergbom piti puheita Kansallisteatterin perustamisesta...

Pelkästään menneisyyttä klubit eivät kuitenkaan edusta. Koska suhteet merkitsevät työelämässä yhä enemmän, nuorten miesten kiinnostus herraklubitoimintaan on kasvanut.

"VUONNA 2002 JÄSENIÄ OLI 730, nyt 1312", kertoo Pörssiklubin johtaja, keski-ikäinen Michael Nyman, joka ottaa vastaan klubin eteisessä ja ohjaa peremmälle.

Pörssiklubin perustivat vuonna 1910 pääkaupunkiseudun talousihmeet, jotka halusivat aloittaa pörssitoiminnan. Arkkitehti Lars Sonckin suunnittelema Pörssitalo valmistui vuonna 1912 ja sijaitsee Fabianinkadulla. Hallituskabinetissa sivuseinää koristaa puheenjohtajien kuvarivistö, ja päädystä tuijottaa kunniajäsen Mannerheim. Aulan seinällä riippuvissa klubin perustajien muotokuvissa on huolellisesti varjostetut kaksoisleuat. Vastaanottotiskin takana sijaitsevalla hyllyllä notkuu samppanjapullokavalkadi.

Suomen varakkaaseen eliittiin kuuluu 1000-2000 ihmistä, joten joutilasta yläluokkaa tänne ei ole päässyt syntymään. Kansainvälisiin veljesklubeihin verrattuna täkäläinen Pörssiklubi on varsin vaatimaton. Valokuvat Lontoon Carlton Clubista tai Pörssiklubin Brysselin veljesklubista tyrmäävät: korkeat ikkunat, marmoripatsaita koboltinsinistä samettiverholaskostaustaa vasten, Aurinkokuninkaan linnan peilisalin innoittamia interiöörejä… Taso näkyy myös jäsenmaksuissa. Pörssiklubiin liittyminen maksaa 490 euroa, Madridin veljesklubilla sisäänkirjoittautumismaksu kipuaa 7200 euroon.

Yhteistä suljetuille klubeille on, että niihin kutsutaan tai ainakin ne vaativat suosittelijan. Pörssiklubin jäsenellä ei saa olla takanaan henkilökohtaista konkurssia tai rikosrekisteriä.

MIESTEN SULJETUISTA KLUBEISTA erityisesti Pörssiklubi herättää närää naisten keskuudessa. Se ei ole ihme.

"Jos ajattelee Suomen menestystarinoita, niin kaikki ne on täällä edustettuina. Jäsenistöstä löytyy Soneran, Nokian, Enson ja Pöyryjen päättäjiä. Täällä käyvät presidentit, ministerit ja paljon ulkomaiden ja kotimaan päähenkilöitä. Martti Ahtisaari kutsuttiin kunniajäseneksi 2006", Nyman luettelee.

Pörssiklubin nuorimpiin jäseniin kuuluu 25-vuotias Tapio
Schrey. Hänen mielestään parasta klubilla on rentous. Sillä hän tarkoittaa tosin muuta kuin sohvalla pomppimista. Rentous merkitsee luontevasti yli ikä- ja työpaikkarajojen syntyviä tuttavuuksia, joita hän on solminut Pörssiklubin bridgekerhossa. Myös TKK:n diplomityöpaikan hän löysi klubin kautta.

Minua ei kuitenkaan päästettäisi tänne verkostoitumaan. Olen väärää sukupuolta. Pörssiklubin johtaja Nyman kertoo, että naisten jäsenyydestä käydään joka vuosi keskustelua.

"On päädytty siihen, ettei naisia oteta, vaan säilytetään traditio. Brittityylinen herraklubi on myös tietynlainen tavaramerkki. Englantilaisen veljesklubin jäsenet tulevat tänne mielellään."

Mikä muuttuisi, jos naiset tulisivat mukaan?

"Kyllä siinä rentous katoaa. Täällä on aina solmiopakko, mutta sekaryhmätilaisuuksissa kravatit on laitettu vimosen päälle ja selkä suoristunut", Nyman vastaa.

LUE KOKO JUTTU TULVASTA 3/2008!