Tulva - feministinen aikakauslehti

Jätkästä primadonnaksi

Muusikko Mariko oli ennen androgyyni hoppari, mutta nyt yhtäkkiä glitterin peitossa.
Miksi tennarit vaihtuivat korkkareihin?

Teksti Tiina Tuppurainen

MARIKO PAJALAHTI, 29, istuu Soul Kitchen -ravintolan nurkkapöydässä ja polttaa tupakkaa. Hänellä on pitkät rakennekynnet, silmien alla on glitteriä ja jalassa korkokengät. Naista tuskin tunnistaa takavuosien Marikoksi, Kwanin androgyyniksi keulahahmoksi.

Mitä on tapahtunut?

"Moni tulee pop-maailmaan uhopetterimeiningillä. Peittävä vaatetus oli minullekin alussa puolustusmekanismi. Myöhemmin tajusin, ettei tarvitse olla niin ahdistunut. Sen jälkeen uskalsin myös vähentää kerrospukeutumista. Olen edelleen sama ihminen", Mariko selittää.

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että hän on seurannut pop-maailman trendiä. Vielä vuonna 1995 Alanis Morrissetten hittikappale You Oughta Know sai tuhannet teinitytöt jammailemaan feminististen lyriikoiden tahtiin. Myöhemmin afrikkalaisamerikkalainen Kelis räjäytti pankin biisillään Caught Out There (1999), jonka kertosäkeessä löylytettiin petollista poikaystävää. Sitten tuli Britney Spears ja Lolita-fantasioilla leikittelevä kappale Baby One More Time. Christina Aguilera jatkoi Britneyn viitoittamaa tietä, ja molemmat alkoivat uransa edetessä muuttaa imagoaan yhä tuhmemmaksi. Lopulta Keliskin luopui angstistaan ja sliippasi tyylinsä typymuottiin. Mitä mieltä Mariko on vallitsevasta puputyttöihanteesta?

 

MARIKO HUOKAA. Kyllästynyt katse kielii hänen olevan tympääntynyt aiheeseen.

"Kun grunge oli muotia 90-luvulla, kaikkien piti olla vihaisia. Teininä se upposi, mutta jos minulle nyt tarjottaisiin sitä asennemaailmaa, se tuntuisi vieraalta. Olen helvetin iloinen, ettei Alanis enää seiso keskellä New Yorkia alasti. Minulle visuaalinen kauneus on tärkeää", hän puuskahtaa.

Mariko pystyy myös samaistumaan Kelisin suunnanvaihdokseen − onhan hän itsekin kokenut saman. Hänen mukaansa kaikki riippuu siitä, kuka imagosta päättää. "Luulen, että esimerkiksi Christina Aguilera on ollut todella vahvasti kaikkien ideoidensa takana toisin kuin Britney, jonka viimeisin tankotanssivideo on hirvittävää katsottavaa."

Vielä viisi vuotta sitten Mariko kritisoi Aguileran pukeutumista City-lehden haastattelussa tiukoin sanankääntein.

Mariko itse on aloittanut uransa hyvin erilaisissa ympyröissä, vaikka asuikin perheineen Yhdysvalloissa viisi vuotta ennen kouluikää.

"Siellä jengillä on hyvä meininki. Niitä ei vituta niin paljon, tai ainakaan siitä ei puhuta. Jenkkimentaliteetti jätti minuun vahvat jäljet. Minusta oli suuri vääryys, että jouduin muuttamaan takaisin Suomeen. Olin jääräpää, ja minua kiusattiin koulussa. Nyt olen iloinen, etten mukautunut tarjottuun muottiin."

Hunajanväriset hiukset laskeutuvat olkapäille kuohkeina. Pöydällä höyryää kuuma sitruunavesi. Marikolla ei ole nälkä.

 

ELÄMÄ MUUTTUI, kun Mariko aloitti Sibelius-lukion Helsingissä Rasmus-yhtyeen Lauri Ylösen luokkakaverina ja perusti pian ystävineen Kwanin. Levytyssopimus napsahti ensimmäisen demon perusteella.

Levy-yhtiöllä ei ollut suurempia vaatimuksia Marikon ulkoisen olemuksen suhteen.

"En ole joutunut tekemään kompromisseja. Minulle on ehdotettu yksittäisiä vaatekappaleita, joista olen kieltäytynyt. Kwanin myötä itsetuntoni kasvoi ja rauhoituin, sillä pääsin vihdoin esiintymään."

Mutta aluksi esiintyminen oli erilaista kuin nyt. Mariko tuli julkisuuteen poikamaisena, lävistyksiä suosivana hopparina, joka vaikutti olemuksellaan kritisoivan vallitsevaa kauneusihannetta. Kansa kohahti, kun Mariko lähti viime vuonna mukaan television Tanssii tähtien kanssa
-kilpailuun ja esiintyi ruudussa pienissä hepenissä.

Miksi ihmeessä?

Miksei, ajatteli Mariko. Hän ei näe roolien välillä ristiriitaa.

"Oli outoa, kun ihmiset tulivat sanomaan, että ootpas sä eri näköinen! Vasta jälkikäteen olen tajunnut, että Kwanin aikana minulla oli julkisuudessa erilainen rooli. En ole mielestäni muuttunut kamalasti. Olen edelleen hyökkäävä persoona."

Vähäpukeinen naisellisuus ei enää tunnu Marikosta kummalliselta. Pikemminkin siitä on hyötyä. "Naisellisuutta voi myös käyttää aseena. Minulle ei tuota ongelmia saada tahtoani läpi sen avulla."

Ja sitten hän lausuu ääneen tunnustuksen, jonka hän on sanonut jo kymmeniä kertoja: "Viihdyn superfemme-meiningissä ja tiedän nyt, miten paljon rohkeutta naisellisuus vaatii."

 

NYT MARIKO ON saanut tahtonsa läpi uudella areenalla. Hän on ryhtynyt sooloartistiksi Kwanin tauon aikana. Uuden levyn promokuvat ovat provosoivia ja feminiinisiä. Yhdessä niistä hän poseeraa ilman paitaa silkkihansikkaaseen verhottu käsi rintojen päällä. Keskivartalo on hoikka ja kiinteä. Kaulassa on massiivinen lasikoru, vaaleat hiukset lainehtivat.

Mariko näyttää tyytyväiseltä kuvaa katsellessaan.

"Tässä kuvassa (tämän jutun kuvituksessa) olen mielestäni rauhallinen ja helvetin hyvännäköinen", hän analysoi kuvaa. "Siinä on myös 80-90 -lukujen Madonna-meininkiä. Hän on yksi esikuvistani."

Toisessa promokuvassa Mariko on laittanut molemmat kätensä suojaksi kasvojen eteen. Sydäntatuoitujen ranteiden alta tuijottaa pelästynyt silmäpari. "Tämä on sellainen ´älkää ottako kuvia, mä en kestä´. Kädet ja katse ovat torjuvat, mutta sydämet viestittävät, että rakkautta on olemassa", hän selittää.

Kolmannessa otoksessa laulaja on pukeutunut mustiin stay up -sukkiin, mikroshortseihin, turkoosiin pusakkaan ja pinkkiin Hou-sewife -lippaan. Silmien edessä on suuret aurinkolasit, joiden yli Mariko tirkistää. "Jos tätä kuvaa lähtee kritisoimaan, voi samalla kyseenalaistaa oman huumorintajunsa", hän sanoo. "Tässä on ironiaa ja britneymäistä white trash -henkeä. Se kuvastaa osittain sitä, että voin tehdä mitä vaan, koska minun ei ole pakko tehdä mitään."

Mariko on siis omien sanojensa mukaan itse vastuussa imagostaan, eikä levy-yhtiön sanelema tuote. Mutta palataanpa hetkeksi pop-teollisuuteen noin yleisesti. Minkälaiseen naiskuvaan se naisia ohjaa? Ei ainakaan automaattisesti esineellistävään, Mariko väittää.

"Pop-teollisuus kannustaa naisia toisaalta vahvuuteen, toisaalta superbeibi-meininkiin. Totta kai se on kaksiteräinen miekka. Musta tuntuu, että jos on lähtökohtaisesti heikko itsetunto, niin median ikeeseen joutuminen voi olla vaarallista. Britneylle on ainakin käynyt niin. Se on ihan tutkalla."

 

Marikon Fabulous Tonight kaupoissa.

Siirry sivun alkuun

Tulvituttaa-blogi

Päätoimittaja Anne Moilanen.

 
 
Tekninen toteutus: Slap Media
Ulkoasu: Hahmo Design