Blogi  |  Arkisto  |  Yhteystiedot  |  Mediakortti

Sounio sopan keitti

Brändiasiantuntija Lisa Sounio on brändi. 
Onnistuisiko sama feministeiltäkin?

TEKSTI Virpi Salmi 
KUVA Niklas Kullström


LISA SOUNIO lentää. Lokakuun alussa on julkaistu hänen esikoisteoksensa Brändikäs (Talentum), "bisnesviihdekirja", kuten Sounio sen itse määrittelee.

Brändikäs on kirja vähän kaikesta siitä, mitä bisneselämässä vuonna 2010 pitäisi Sounion mielestä tehdä. Nimensä mukaisesti sen pääsisältö on brändääminen, tuo nykyaikaisen liiketalouden kivijalka ja alaa seuraavien nokkelikkojen vitsiaitta. Sounion pääsanoma on karkeasti oikoen se, että jokaisen pitäisi olla brändi ja jokainen voi halutessaan sellaiseksi tulla.

Brändikkään kannessa on tietenkin Sounion oma, hymyilevä naama ja sen sisältökin vaikuttaa Souniolta itseltään, sähäkältä, vähän poukkoilevalta, humoristiselta, helposti lähestyttävältä mutta silti melko mietityltä.

Kirjanjulkaisun takia Sounio on kiihdyttänyt tapaamisista seuraaviin niin, että tämäkin haastatteluaika ja -paikka on siirtynyt viisi kertaa. Nyt kirjan käännösoikeuksia ollaan myymässä ainakin pariin maahan, mutta siitä Sounio ei pysty vielä enempää kertomaan.

Hän hörppii porkkanamehua ravintola Silvopleessä Helsingin Kalliossa, puhuu samaan aikaan Nokian kännykkään ja näyttää tummassa, kiharretussa tukassaan ja vihreillä, isoilla helmillä rikotussa bisneslookissaan vähän, no, nuorelta Lenita Airistolta.

"Musta on jo kirjoitettu, että mä esitän ja olen ´lenitamaisen laskelmoiva´. Eihän ketään miestä arvioitaisi tuolla tavalla", Sounio sanoo.

"Mutta näissä hommissa on oltava huono kuulo ja silmälaput. Miehet ovat liike-elämässä paljon kateellisempia toisten menestyksestä kuin naiset ja ne ovat kovia kampittamaan. Siitä ei vaan puhuta."


JUURI SIITÄ, mistä ei puhuta, Sounio haluaa puhua. Mutta oikealla tavalla. Siitä hänen koko missiossaan ja kirjassaankin on kyse, siitä hänen mukaansa koko brändäyksessä on kyse. Viestit pitää tarjoilla oikein ja jänskässä paketissa.

"Huolestuttavaa on se, että liike-elämässä pitkälle päässeet naiset sanovat, että ei, mua ei ole koskaan syrjitty eikä mulla ole ollut mitään ongelmia. Se on ihan bullshittiä! He ovat vain valinneet tällaisen eloonjäämisjargonin, koska he pelkäävät tätä keskustelua. Tällä hetkellä koulutettu, älykäs nainen ei keskustele näistä asioista. Ellei se ole humanisti."

"Työelämä on jatkuvat olympialaiset, jossa aina kokeneemmat yrittävät vetää höplästä. Ja ikävä kyllä, ne ovat usein miehiä."

Sounion mielestä "näistä asioista" pitäisi ehdottomasti keskustella. Hän tarkoittaa sillä naisten asemaa työntekijöinä laajemmin, itse asiassa kaikkia työelämän ongelmia. Mutta naisten pitäisi opetella keskustelemaan asioistaan kiehtovammin, niin kiinnostavasti, niin että miehetkin osallistuisivat.

Sounio kuulostaa samaan aikaan pelottavalla tavalla Mars ja Venus bisnesmaailmassa -ajattelun sanansaattajalta, mutta toisaalta tavallaan järkevältä.

Hän kehottaa naisia "houkuttelemaan" ja "viettelemään", käyttämään hiottuja taktiikoita ja oveluutta, mutta ei mitenkään erityisesti feminiinisyyttä hyväksi käyttäen, sillä ovelasti taktikoiden miehetkin bisnesmaailmassa pelaavat.

Esimerkiksi näin:

"Kun olin vielä muiden palveluksessa, mä vaan odotin, että joku tajuaisi, että mä tarvitsen assarin. Sitten mä pyysin sitä, enkä tietenkään saanut. Mun olisi pitänyt motivoida se niin, että jos mä nyt saan miljoonan euron verran myyntiä vuodessa aikaiseksi, niin assarin avulla teen vuodessa 2,5 miljoonaa euroa."

LUE LOPUT JUTUSTA TULVASTA 4/2010!

Siirry sivun alkuun