 |
NAISET OVAT AINA tehneet musiikkia – ja usein löytäneet siitä keinon kapinoida naisen asemaa tai musiikkialan miesvaltaa vastaan. Varhaisimmat esimerkit vastarintaan asettumisesta löytyvät amerikkalaisten mustien naisten musiikista. Siinä miehistä kulttuuria kritisoitiin viime vuosisadan alusta asti. Mustien naisten asema mahdollisti sen, että he saattoivat laulaa asioista, jotka olivat valtakulttuurissa vielä tabuja. Ma Rainey ja Memphis Minnie lauloivat itsenäisyyden kaipuusta ja huonosti kohtelevista miehistä. Huono kohtelu tarkoitti kaikkea jättämisestä pettämiseen ja väkivaltaan. Samaa perinnettä ovat jatkaneet monet mustat naisartistit. |
|
 |
BLUES. Bluesin äidiksi kutsuttu Gertrude "Ma" Rainey (1886–1939) käsitteli lauluissaan muun muassa rasismia, lesboutta ja parisuhde-väkivaltaa – sata vuotta sitten. |
|
 |
BLUES. Memphis Minnie (1897–1973) karkasi kotoa 13-vuotiaana ja soitti kitaraa baareissa kunnes sai levysopimuksen 1929. Minnie oli kova juhlija, joka ymmärsi blingin päälle jo vuosi-sadan alussa. Hänen 40-vuotisella urallaan oli suuri merkitys bluesin leviämisessä maalta kaupunkeihin. Sanoituksissa tie kutsuu naista ja petturimiehet pistetään pihalle kättelyssä. |
|
 |
BLUES. Bessie Smith on yksi 20-ja 30-lukujen tärkeimmistä blues-artisteista. Harvat Bessie Smithin kappaleista ovat poliittisia, mutta hän ansaitsee paikkansa naismuusikkojen kaanonissa merkittävänä uranuurtajana. Jossain vaiheessa uraansa Smith oli aikansa parhaiten palkattu musta artisti. Laulajat Janis Joplinista alkaen ovat korostaneet Smithin merkitystä omassa musiikissaan. Smith kuoli auto-onnettomuudessa 1937, ja tarinan mukaan hän kuoli ambulanssissa, koska lähistöltä ei löytynyt sairaalaa, joka olisi ottanut vastaan mustia potilaita. |
|
