Blogi  |  Arkisto  |  Yhteystiedot  |  Mediakortti

"Luovuttaminen ei ole vaihtoehto"

"Jos oikeasti haluaa vapautta, on taisteltava vääryyttä vastaan".

Kuva:Maija Kurki

Sinur Hosseini, Turussa asuva rauhanaktivisti ja Kurdistanin Vapaiden Naisten Yhteisön (KJAR) aktiivinen jäsen, kertoi Tulvalle elämästään aktivistina sekä KJARin ideologiasta.

Millainen taustasi on?

Muutimme Suomeen vuonna 1993. Meitä on äiti ja isä, kolme siskoa, veli ja sisko, joka on asunut kotimaassa Kurdistanissa koko ajan.

 

Olet yksi KJARin Euroopan johtoryhmän jäsenistä. Miten päädyit mukaan järjestön toimintaan?

Kolme vuotta sitten löysin demokraattisen konfederalismin ideologian ja olen ollut mukana toiminnassa siitä asti. Meillä on sama sosialistinen ideologia kuin PKK:lla (Kurdistanin työväenpuolueella). KJARissa olen ollut nyt hiukan yli vuoden. Tämä järjestelmä on kuin sateenvarjo, se pitää allaan kaikki naisliitot, puolueet ja yksittäiset ihmiset. KJAR toimii tällä hetkellä etenkin Itä-Kurdistanissa Iranin alueella ja se kattaa kaikki siellä asuvat naiset etnisyyteen tai uskontoon katsomatta.

 

Mitä feminismi sinulle merkitsee?

Uskon feminismiin, joka ajaa kaikkien naisten asiaa. Uskon sellaiseen feminismiin, jossa järjestelmä on rakennettu ruohonjuuritasolta lähtien. Rojavan naiset eivät taistele ISIS-terroristeja vastaan vain aseellisesti, vaan myös ideologisesti.

PKK:n ensimmäinen naisjäsen Sakine Cansiz, Leyla Saylemez sekä Fidan Dogan ovat minulle hyvin tärkeitä feministejä. Heidät surmattiin Pariisissa muutama vuosi sitten, koska he puolustivat feminismin ja vapauden demokratian arvoja. Tämä taistelu on ollut pitkä, mutta luovuttaminen ei ole vaihtoehto. Taistelemalla saavutamme rauhan, vapauden, samanarvoisuuden ja oikeudenmukaisuuden, joiden puolesta nyt kamppailemme.

 

Epäkohtiin puuttuminen vaatii tietynlaista rohkeutta. Mistä sinä saat rohkeutta?

Siitä, että tiedostaa vallitsevan tilanteen. Jos oikeasti haluaa vapautta, on taisteltava vääryyttä vastaan. Myös, että tietää, mitä siellä oikeasti tapahtuu antaa voimaa taistella. Kansallisvaltiot pyrkivät siihen, että ihmiset kiinnostuisivat vain omasta kansastaan, mutta loppuen lopuksi elämme täällä kaikki yhdessä. Tämänhetkinen tilanne ei voisi olla yhtään huonompi. Monet ajattelevat, että kun itsellä on hyvä olla, ei tarvitse huolehtia muusta. Ei se niin mene. Miten voi voida hyvin jos tietää, että muualla naiset kärsivät?

 

Koetko, että aktivismi on osa elämääsi vai elätkö aktivismia?

Aktivismi on koko elämäni. Se on kanssani koko ajan. Teen koko ajan jotain tai sitten luen ja yritän tehdä kirjoitus- ja käännöstöitä. Esimerkiksi nyt teemme Amnesty Internationalin kanssa yhteistyötä, jotta saisimme terveydenhoitoa Iranin vankilassa kahdeksan vuotta jo olleelle toverillemme Zeyneb Calaliyanille.

 

Mitä voit kertoa kurdivankien tämänhetkisestä tilanteesta Iranissa?

Tilanne on ollut huono koko ajan, mutta huonontunut entisestään, kun Iranin pakotteet poistuivat. Pelkästään meidän liitostamme on tällä hetkellä Iranin vankiloissa 1760 poliittista vankia. Naisia tuomitaan kuolemaan, kivitetään ja raiskataan, Iranin hallitus on sanonut, etteivät näe naisilla olevan mitään oikeuksia. Mediassa puhutaan enemmän öljystä ja pakotteista kuin ihmisoikeuksista.

 

Mistä muutos parempaan mielestäsi kumpuaa?

Järjestäytymisestä. Ja siitä, että ylipäätään haluaa tehdä jotain ja saada muutoksia aikaan.

 

Jos asiat maailmassa menisivät, kuten toivoisit, millaisena näet maailman kahdenkymmenen vuoden päästä?

Ei olisi sotia ja köyhyys loppuisi. Olisi myös hienoa, jos kahdenkymmenen vuoden päästä demokraattinen konfederalismi olisi levinnyt myös muualle maailmaan ja järjestelmä toimisi samalla tavalla kuin se on toiminut Rojavassa. Tarkoituksena on poistaa kurjuus, jotta ihmisillä olisi parempi elää. Ja ettei ihmisiä lokeroitaisi, eikä olisi hierarkioita, vaan kaikki olisivat samanarvoisia.

Teksti: Maaria Mustakallio


Sinurin valinnat:

Vaikuttavin lukukokemus: Abdullah Öcalanin kaikki teokset

Tunnelma: Mielenosoituksen jälkeen kun tuntuu, että on tehnyt jotain

Paikka: Qandil-vuoristo

Esikuvat: Sakine Cansiz sekä naisvapaustaistelijat

Siirry sivun alkuun